RASKAUSVIIKOT 5 - 9
Niin ne viikot vierii ja voisin taas kirjoitella ylös minkälaisia tuntemuksia ja fiiliksiä kuluneet viikot on tuoneet tullessaan. Edelliseen raskausviikkopostaukseen kirjasin tietoja hieman hämäävästi, kun kirjoitin rv 4 niin oikeasti tarkoitin rv 5, koska päivät oli tuolloin 4+0-4+6. Joten tässä tulee nyt kerrattua vähän tuota viidennettä raskausviikkoa.
RV 5: Tällä viikolla tein siis ensimmäisen positiivisen testin, joka se oli kyllä haamujen haamu. Tein testin 4+1 ja tuolloin mulla esiintyi myös pientä tiputteluvuotoa. Viivat lähtivät kuitenkin vahvistumaan ja tiputtelukin loppui 4+3 mennessä. Raskausoireita ei juurikaan vielä ollut todella kovaa palelua lukuunottamatta. Olin myös hieman itkuherkempi ja kiukustuin helpommin. Sitrushedelmät aiheuttivat kovaa närästystä.
RV 6: Tämä viikko oli hyvin seesteinen ja mulla riitti energiaa. Tuntui vähän kummalliselta, kun mulla ei ollut mitään raskausoireita ja se ehkä vähän huoletti, mutta koska mitään kipuja tai vuotoja ei ollut niin en stressannut sitä kovasti. Ajattelin, että raskaus on vasta niin alussa, että ei oireet ole vielä kerenneet alkaa ja myös Andreaksen raskaus oli hyvin oireeton aikoinaan. Ihmettelin sitä, että mulla ei ollut edes nännit arat, koska se oli aiemmassa raskaudessa ollut ensimmäinen merkki siitä, että jokin on erilailla. Välillä saattoi tulla hetkellisiä kuvotuksen tunteita ja myös hajuaisti herkistyi. Tämä oli kuitenkin hyvin lievää vielä. Ruokahalu kasvoi ja tuntui, että oli koko ajan nälkä. Tällä viikolla julkistettiin raskaus somessa ja muualla.
RV 7: Tällä viikolla raskausoireet oikein vyöryivät päälle! Yhdessä yössä nänneistä tuli niin arat, että hyvä kun suihkussa kärsi olla valuvan veden alla. Myös pahoinvointi alkoi erittäin voimakkaana. En oksennellut, mutta muuten olo oli, kuin olisin ollut maailman pahimmassa krapulassa. Kaikki kuvotti ja hajuaisti herkityi tuskallisen paljon. Koko ajan kamala nälkä, mutta mitään ei tehnyt mieli. Sitten saattoi yhtäkkiä iskeä joku mieliteko, että teki mieli vain ja ainoastaan sitä yhtä asiaa, mutta heti sen syötyään se alkoi ällöttää kamalasti. Mies ei tuntunut pysyvän ollenkaan perässä, kun ensin laitan viestiä, että "tuo kaupasta perunaa. Pakko saada sitä! Se on ainut mitä pystyn tällä hetkellä saamaan alas." Ja seuraavana päivänä, kun valitin huonoa oloa ja nälkää mies ehdotti "No entä se peruna?" Niin melkein oksennus lensi pelkästä ajatuksesta. Edelleen palelin koko ajan ja nyt myös väsymys alkoi tuntumaan. Ei olisi muuta jaksanut tehdä, kuin pötköttää sohvalla.
RV 8: Pahoinvointi ja väsynyt saamaton fiilis jatkui. Tässä vaiheessa kuitenkin jatkuva palelu alkoi hellittää ja enää ei tarvinnut kulkea joka paikkaan villasukat ja neuletakki päällä. Aloin heräilemään vähintään kerran yössä pissalle ja myös repäisykivut alavatsalla alkoivat. Söin mitä tahansa, niin vatsa turposi palloksi ja näytti vähintään siltä, kuin olisin puolivälissä jo raskautta. Olin jo heti plussaamisen jälkeen liittynyt facebookissa ryhmään, jossa monella oli samoihin aikoihin laskettu aika, kuin meillä. Koin tällä viikolla paljon surua ja epävarmuutta, kun moni ryhmäläisistä joutui kertomaan, että heille oli tullut keskenmeno. Miten epäreilu maailma joskus onkaan! Tuntui, että niin moni ympärillä menetti onnensa, että kohtaako tämä suru-uutinen vielä meidätkin.
RV 9: Tällä viikolla mulla oli ensimmäinen neuvola, josta kirjoitinkin postauksen ENSIMMÄINEN NEUVOLAKÄYNTI (rv 8+0). Pahoinvointi jatkui, kuin myös muut edellä jo mainitut oireet. Uutena oireena tuli ihon kukkiminen. Andreasta odottaessa mun iho meni tosi hyvään kuntoon, mutta nyt mulle ilmestyi isoja hormoonifinnejä leukaan, kaulalle, niskaan ja yläselkään. Tämän viikon mies oli talvilomalla ja kotona. Yksi todella rasittava oire, joka on ollut vahvasti läsnä ihan ensimmäisistä viikoista lähtien on ollut se, että olen ollut tavallista huonotuulisempi ja kiukustun helposti. Tämä on niin omasta luonteestani poikkeavaa, että oikein harmittaa. Koitan kovasti muistuttaa itseäni, kun oikein ärsyttää kaikki, että se johtuu vain hormooneista. Harmittaa perheen miesväen puolesta, kun välillä menetän malttini niin pienestä. Toivotaan, että mielialat tasaantuvat raskauden edetessä.
Tänään on rv 9+0, eli kymmenes raskausviikko lähti käyntiin! Jee! Riskiviikot alkaa olla kohta takanapäin. Ensi maanantain jälkeen saan toivottavasti huohahtaa hieman, kun pääsen ultraan katsomaan, onko kaikki niin kuin kuuluukin. Lasken jo päiviä! ♥