ENSIMMÄINEN NEUVOLAKÄYNTI (rv 8+0)
Tänään alkoi yhdeksäs raskausviikko (8+0) ja tänään mulla oli myös ensimmäinen neuvola. Kerron nyt hieman tästä ekasta neuvolakäynnistä jos vaikka joku esikoistaan odottava siellä miettii, että mitä siellä ekalla kerralla oikein tehdään.
Muistan, kuinka Andreasta odottaessa ihka ensimmäinen neuvolakäynti jännitti kovasti ja tuntui niin kivalta mennä neuvolaan, koska se teki raskaudesta jotenkin todellisempaa. Nyt osasin jo odottaa, mitä tuleva käynti tuo tullessaan ja lähinnä jännitin vaan mitä numeroa vaa'alla käynti tulisi näyttämään.
Menin neuvolaan yksin, vaikka alunperin myös mun miehen oli tarkoitus tulla mukaan. Korona-pandemian takia päädyttiin kuitenkin siihen, että ei viedä Andreasta hoitoon vaan perheen miesväki jää kotiin. Mulle oli annettu puhelimessa ohjeistus, että ei saisi käydä pissalla neljään tuntiin ennen neuvolaa, koska tulisin siellä antamaan virtsanäytteen. Aivan neuvolakäynnin alussa kävinkin antamassa näytteen ja virtsasta tarkistettiin mm. ettei mulla olisi virtatientulehdusta, eikä esimerkiksi sokerit tai proteiinit olisi koholla. Kaikki oli kuitenkin ok.
Juteltiin aivan aluksi siitä, millaisilla fiiliksillä olen ja oliko raskaus suunniteltu vai yllätys. Puhuttiin myös yleisesti meidän tämän hetkisestä elämäntilanteesta, edellisestä raskaudesta ja synnytyksestäkin. Käytiin läpi onko mulla itsellä tai lähisuvussa perussairauksia, onko Andreas perusterve ja kehittynyt normaalisti tai onko miehellä tai hänen lähisuvussaan perussairauksia. Puhuttiin päihteiden käytöstä ja raskausajan ruokavaliorajoituksista.
Sitten katsottiin mun paino, verenpaine ja hemoglobiini. Kaikki oli nekin ok ja terveydenhoitaja merkkasi tietoja samalla mun neuvolakorttiin ylös.
Lopuksi vielä sovittiin tulevia käyntejä ja puhuttiin siitä, tahdotaanko osallistua sikiöseulontoihin. Sain muutamat lippulappuset kotiin vietäväksi ja sitten käynti olikin siinä. Yhteensä kaikkeen meni vähän reilu tunti aikaa.
Muistan, kuinka Andreasta odottaessa ensimmäinen neuvolakäynti tuntui jotenkin hassulta, koska siellä puhutaan vaan vatsassa kasvavasta vauvasta ja raskaudesta, vaikka kaikki tämä ei tuntunut itsestä vielä edes kovinkaan todelliselta. Eihän raskaudesta vielä siinä vaiheessa ollut muuta "todistetta", kuin testissä olleet 2 viivaa. Tällä kertaa kaikki tuntui jotenkin paljon luonnollisemmalta.
Innolla odotan jo seuraavaa kertaa, joka on huhtikuun alussa oleva lääkärintutkimus. Silloin lääkäri tekee mulle sisätutkimuksen ja päästään kurkkaamaan kohtuun neuvolan omalla pikku-ultralla. Aikoinaan Porissa Andreasta odottaessa näin tehtiin myös ja olen aivan innoissani, että täällä on samanlainen mahdollisuus. En odota mitään muuta yhtä paljon, kuin sitä, että pääsee näkemään ylipäätään sen, että vauva on todellakin todellinen ja kasvaa tuolla mun vatsassa, plus myös tietenkin odotan sitä, että näkee onko kaikki niin kuin pitääkin. Vajaat pari viikkoa vielä pitää jännittää ♥