TAAPERON YÖLLINEN KAUHUKOHTAUS
Meillä oli taas vaihteeksi vähän astetta rankempi yö. Andreas sai hieman puolen yön jälkeen unissaan kauhukohtauksen, eikä se meinannut mennä ohi millään. Näitä kauhukohtauksia on tullut hänelle useampi jo aiemmin joten uusi juttu se ei sinänsä ollut. Viime kerrasta vaan on ehtinyt kulua jo sen verran pitkä aika, että meni hetki tajutessa mikä on hätänä.
"Yöllinen kauhukohtaus (ICD-10-diagnoosikoodi F51.4) on unenaikainen voimakas pelkotila, jonka aikana unessa oleva lapsi tai aikuinen voi huutaa tai itkeä kauhuissaan. Kauhukohtaukset eroavat painajaisunista siinä suhteessa, että lapsi ei herää kohtaukseen eikä hän aamulla herättyään muista kohtausta." Lähde: Terveyskirjasto Duodecim
Ensimmäisen kerran Andreas sai tällaisen kauhukohtauksen vain muutaman kuukauden ikäisenä. Muistan elävästi sen huolen ja melkein paniikin, mitä koin, kun yritin rauhoitella kauhusta huutavaa vauvaa miettiessäni, että mihin sattuu. Pian kuitenkin tajusin, että ei häntä koskenut mihinkään vaan hän oli täysin unissaan. Googlettelin oireita ja muiden kokemuksia ja ymmärsin, että Andreas kärsi yöllisistä kauhukohtauksista. Kaikki oireet täsmäsivät. En ole vieläkään osannut yhdistää mitään yhteistä tekijää, mikä saisi nämä kohtaukset aikaan, joskus niitä vain tulee.
Hän käy ihan normaalisti iltarutiinien jälkeen nukkumaan, mutta herää parin-kolmen tunnin päästä itkemään aivan yhtäkkiä. Itku on kova äänistä, melkein kuin häneen sattuisi ja Andreas saattaa myös pyöriä, nousta istumaan ja heittelehtiä sängyssä todella levottomasti. Usein kosketus pahentaa tilannetta ja saa lapsen karjumaan kahta kauheammin. Myös sanallinen rauhoittelu saattaa aiheuttaa vain enemmän kauhua aikaan. Tilanteeseen ei auta, vaikka nostaisi syliin, ottaisi vaipan pois tai laittaisi jopa valot päälle. Lapsi tuntuu kauhistuvan näistä asioista vain entistä enemmän ja on siis selkeästi aivan unissaan. Useimmiten Andreaksella on silmät kiinni, mutta hän saattaa myös availla niitä välillä.
Kauhukohtaukset menevät useimmiten ohi suhteellisen nopeasti ja Andreas jatkaa unia, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Viime yönä kuitenkin kohtaus vain kesti ja kesti.. Mielessä kävi jo, että pitääkö tässä lähteä sairaalaan, kun itku ei meinannut millään loppua ja yltyi vain. Hampaitahan Andreas on tehnyt viimeisen kuukauden ajan ja välillä uusien ruokien maistelu on aiheuttanut lievää vatsakipuilua, mutta viime yönä ei ollut kyse kummastaan. Lopulta hän kuitenkin rauhoittui, kun makasin vieressä häneen koskematta ja kuiskailin hiljaa niitä näitä. Kohtaus kesti lähemmäs tunnin ja mietin välillä, että mitäköhän naapuritkin ajattelee. Andreaksen itku oli nimittäin todella kovaa ja kauhunsekaista.
Loppu yö meillä nukuttiin onneksi ilman yhtäkään herätystä ja aamulla vierestä heräsi hyväntuulinen poika. Olen ymmärtänyt, että kauhukohtaukset ovat suhteellisen harvinaisia, mutta esimerkiksi pikkuveljeni on kärsinyt vauvana niistä myös. Tärkeintä kohtauksen alkaessa ja ollessa päällä on itse pysyä rauhallisena, pitää tila mahdollisen rauhallisena, eikä esimerkiksi laittaa valoja päälle tai yrittää väkisin herättää lasta. Usein rauhallinen läsnäolo, vieressä makaaminen tai istuminen ihan hiljaa auttaa parhaiten. Lasta voi myös yrittää rauhoitella hiljaisella rauhallisella äänellä jos kokee sen auttavan. Minä itse usein kuiskailen Andreakselle, että "Äiti on tässä vieressä, sulla ei ole mitään hätää. Jatka unia kulta."
Toivotaan, että ensi yönä meillä nukuttaisiin taas hyvin niin kuin yleensä. Onko teillä kokemuksia tälläisistä kauhukohtauksista ja miten te yleensä toimitte silloin?
-Zohra