MEIDÄN IMETYSTAIVAL JA SEN LOPETUS PART. 2
Parisen viikkoa sitten olin lopen uupunut ja eräänä iltana sen enempää etukäteen miettimättä päätin, että yritän nukkuttaa pojan illalla ilman tissitainnutusta. Yllättäen se onnistuikin aika helposti! Muutamana iltanana näin toimittuani en myöskään antanut tissiä, kun hän heräsi itkemään vaan koitin rauhoitella muuten hänet takaisin uneen. Sitten koitti se yö, kun päätin vain, että tänä yönä en enää anna tissiä. Ajattelin, että jos muutaman yön jaksan herätä lohduttamaan poikaa niin lopulta hän tajuaa, että tissiä ei enää öisin saa ja hyväksyy sen. Tarjosin yöllä vain vettä ja se tuntui auttavan. Andreas ei itkenyt minään yönä pitkään, mutta heräili useasti. Hän tajusi nopeasti ettei tissiä tule ja tuntui hyväksyneen sen hienosti. Silti hän heräili usein, mikä alkoi tuntua todella raskaalta pikkuhiljaa. Aloin olla todella zombi.
Andreas on aina nukkunut suht pitkään ja herännyt vasta 9-10 aamuisin ja nyt poika saattoi herätä jo klo 5 ja vaati päästä pois makkarista olkkariin, koska oli tajunnut, että aamulla saa sohvalla tissiä. Lopulta päädyin erittäin väsyneenä aamuyöllä siihen ratkaisuun, että laitoin laastarit tisseihin ja sanoin, että nyt on äitillä pipi ja ei voi syödä tissiä. Andreas lopetti itkun kuin seinään ja unohti tissin samantien. Hän kiipesi pois sylistä ja lähti leikkimään. Aamupala maistui pojalle ensimmäistä kertaa ikinä! Seuraavan kerran poika muisti tissin vasta iltapäivällä ja en ollut ottanut laastareita pois tisseistä jolloin sama toistui; poika lähti vain takaisin leikkeihin. Jotenkin sen enempää miettimättä jätin laastarit paikoilleen ja Andreas unohti tissin tosi nopeasti. Olin aivan ymmälläni. Näinkö helposti se kävikin? En ollut suunnitellut imetyksen lopettamista kuin seinään, mutta niin vain kävi. Nyt muutamana päivänä Andreas on selvästi muistanut mun tissit, mutta ei ole silti enää pyytänyt maitoa. Kiinnostus ruokaa kohtaan on muuttunut radikaalisti.
Öisin Andreas heräili edelleen usein ja yksi yö otin hänet meidän väliin nukkumaan, kun en vaan jaksanut valvoa enää ja poika nukkui aamuun asti heräämättä. Ekaa kertaa ikinä! Siitä lähtien, olen nukuttanut Andreaksen omaan sänkyyn, mutta kun hän herää itkemään yöllä nostan hänet meidän väliin jolloin hän nukkuu loppu yön kaikessa rauhassa. Parissa viikossa yli 10x yössä heräävästä tissitakiaisesta tuli hyvin nukkuva taapero ♥ Mikä parasta, nyt öisin jos Andreas herää itkemään niin heti, kun hän tajuaa olevansa meidän välissä nukahtaa hän uudelleen. Mun ei siis tarvitse edes rauhoitella häntä mitenkään.
Mun omat tunteet on yllättänet mut taas täysin! Huomaan, että välttelen ajattelemasta ajatusta "nyt se on loppu, en enää koskaan imetä Andreasta" sillä se tuntuu jotenkin niin surulliselta. Mutta samaan aikaan tunnen tosi suurta helpotusta ja kuin olisin saanut jollain tapaa itseni takaisin! Sitä on tosi vaikeaa kuvailla, mutta tuntuu ihanalta, kun kukaan ei ole riippuvainen mun kehosta. Ja tajusin tämän vasta nyt, kun imetys on ohi. Vielä kun imetin, en osannut edes kaivata "omaa kehoa takaisin" vaan vasta näin jälkikäteen tämä tunne on tosi erikoinen ja ihana. Äidiksi tuleminen on niin suuri mullistus ja muutos omalle identiteetille, että tuntuu aivan mielettömältä saada palanen sitä vanhaa omaa itseä takaisin. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan, toivottavasti.
Summa summarum = Imetys oli tosi ihanaa ja tärkeää mulle, mutta se miten raskaaksi sen koin yllätti myös paljon. En olisi myöskään uskonut itsestäni, että odottaisin niin kovasti imetyksen lopettamista tai miten helposti lopetus lopulta kävi. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville! Ei ole mitään tiettyä kaavaa miten nämä asiat tulisi hoitaa. Meillä oli tälläinen imetystaival ja olen tosi tyytyväinen siihen ja tuohon pikkuiseen taaperoon, kuinka reippaasti hän oppi elämään ilman tissiä ♥ Tarkoitus oli lopettaa pelkkä yöimetys, mutta meidän kohdalla loppuikin puolivahingossa koko imetys ja hyvä näin. Koen olevani jotenkin paremmalla tuulella ja onnellisempi omassa kehossani. Vielä, kun pääsisi niihin vanhoihin mittoihinkin, mutta se onkin jo ihan oma aiheensa ;) Ensi kertaan!
-Zohra