KUN KEHO EI TUNNU OMALTA - RASKAUDESTA PALAUTUMINEN
Mitä tehdä, kun en vaan tunnu pääsevän sinuiksi uuden vartaloni kanssa? Mä olen aina ollut suht koht tyytyväinen omaan kroppaani ja itsevarma sen suhteen. Raskaus, synnytys ja imetys kuitenkin muovasi mun kehoni täysin uuteen uskoon ja nyt mun on jotenkin tosi vaikea hyväksyä sitä tällaisena, kuin se on. Mun instafeed on täynnä kehopositiivisuus-kuvia. Joka puolella toitotetaan miten omaa vartaloa tulisi rakastaa just sellaisena, kuin se on, mutta mä en vaan pysty siihen. Epätoivoisena katson, kuinka jotkut palautuu synnytyksestä ja raskaudesta tyyliin parissa viikossa. En tunne oloani omaksi itsekseni ja se ei ole kiva tunne ollenkaan.
Mä olen yrittänyt olla kärsivällinen, antaa itselleni aikaa ja uskonut, että hiljaa hyvä tulee. Mitä jos ei tulekkaan? Synnytyksestä on kuitenkin jo yli vuosi ja mä painan edelleen ihan liikaa, vatsalihaksissa on erkaumaa ja vanhat farkut menee juuri ja juuri päälle. Vielä mun viimeinen toivonpilkahdus on siinä, että nyt imetyksen loputtua kilot alkaisi pikkuhiljaa tippua. En usko, että vika on ravinnossa, mutta toki liikuntaa voisin harrastaa enemmän. Olis ihan huippua, kun olisi varaa personal traineriin. Sitä mä tarvitsisin! Mä olen huomannut, että se, kun en ole jotenkin päässyt sinuiksi uuden kroppani kanssa vaikuttaa tosi laajasti kaikkeen muuhunkin. Taidan olla vähän pinnallinen sen suhteen, mutta näin se vain on. Mulle on aina muoti ja pukeutuminen olleet lähellä sydäntä. Nyt, kun omat vaatteet ei enää istukkaan samalla tavalla päälle niin se suoraan sanottuna masentaa! Jääräpäänä ja ehkä hieman naiivinakin en suostu ostamaan uusiakaan, koska tahdon vielä joku kaunis päivä mahtua vanhoihin.
Mulle on jäänyt raskausajalta erään läheisen kommentti mieleen pyörimään ja se pysäytti sillon sekä pysäyttää edelleen. Hän kysyi mun mieheltä, että "Miltä susta tuntuu, että Zohran vartalo ei enää koskaan tule olemaan ennallaan?" Hän kysyi tätä raskauden alkuvaiheilla, kun mun kehossa ei ollut tapahtunut vielä mitään suurempia muutoksia. Hän ei varmasti ajatellut tarkoittaa mitään pahaa tuota kysyessään ja mun mieheni vastaus oli, että ei tunnu miltään, hän rakastaa mua just sellaisena, kun olen ja tulen olemaan. Silti muistan, että mulle tuli siitä kysymyksestä jotenkin ahdistunut olo. Raskauden vikat viikot mun keho keräsi paljon nestettä ja synnytyksen jälkeen turvotus oli valtavaa. Kädet, sormet, sääret ja jalkapöydät turposi täysin. Muistan päivän jolloin päästiin sairaalasta kotiin. Mä kävin suihkussa ja meikkasin. Mulla oli tietenkin hormonitkin sekoittamassa päätä, mutta muistan, kun katsoin itseäni peilistä ja en ollut tuntea itseäni. Näytin niin oudolta! Mun kasvotkin oli ihan turvoksissa, että vaikki koitin meikata niin näytin silti ihan pöhöttyneeltä ja kummalliselta. Silloin itketti tosi paljon. Elämä oli yhdessä aamussa vauvan syntymän myötä heittänyt täysin kuperkeikkaa. Tuntui, ettei mikään ole enää ennallaan ja vaikka olin tosin onnellinen niin se oli silti samaan aikaan myös tosi pelottavaa. Mä olen aina ollut tosi hidas sopeutumaan isoihin muutoksiin ja huono niissä. Olisin kaivannut jotain tuttua ja turvallista. Kun peilistä katsoi takaisin tuntemattomat kasvotkin kaiken sen uuden ympärillä niin heittäydyin vaan itkien mun mieheni kaulaan. Joku saattaa nähdä tämän kaiken tosi pinnallisena, mutta kyse on paljon syvemmästä asiasta, kuin ulkonäkökriisistä.
Haluaisin tiputtaa vielä ainakin kymmenen kiloa painoa pois, ennen kaikkea kiinteytyä. Voi olla, etten enää ikinä mahdu kunnolla vanhoihin farkkuihini, koska koko lantion luusto on muovautunut uuteen uskoon, mutta se on ihan ok. Haluaisin vain kokea itseni omaksi itsekseni taas, pukeutua lempimekkooni. Ehkä joku päivä vielä. Toivottavasti.
Kauan teillä kesti synnytyksestä palautuminen? Alle vuosi, vuosi vai enemmänkin? Vaikuttiko imetys tai imetyksen lopetus painoon? Jouduitteko tekemään paljon töitä vai palautuiko keho ihan itsekseen? Ilolla kuulisin muiden kokemuksia & kommentteja!
-Zohra