JATKUVA FLUNSSA JA MUUTTOMIETTEITÄ - kuulumispostaus
Meidän alkuvuosi on ollut yhtä sairastelua. Itse olen pysynyt terveenä, mutta tuntuu, kuin Andreas olisi kipeänä koko ajan. Viikko flunssaa, jonka jälkeen pari viikkoa terveenä ja sitten taas viikko flunssaa ja sitä rataa. Mun mies on ollut myös kipeänä tavallista useammin. Välillä mietin, että onko tässä meidän asunnossa jotain sisäilmaongelmia, kun tuo perheen miesväki jatkuvasti sairastelee, mutta itse olen kuitenkin pysynyt ihan terveenä niin tiedä sitä sitten..
Mitäs muuta meille kuuluu? Haluaisin sanoa, että ihan hyvää, mutta kieltämättä viime ajat on olleet tavallista stressaavempia. Autokoulu on onneksi saatu nyt pakettiin, mutta se lohkaisi muhkean summan meidän tuloista ja nyt on eletty hieman kukkaron nyörit tiukemmalla. Mä olen hakenut töihin aktiivisesti, mutta tuloksetta. Meidän kunnan päiväkoteihinkin haettiin uusia sijaisia tässä alkuvuodesta ja hain paikkoja, mutta valitettavasti en tullut valituksi.
Samaan aikaan, kun olin tosi pettynyt niin olin myös jollain tapaa helpottunut. Me ollaan jo pidemmän aikaa mietitty muuttoa kaupunkiin ja nyt, kun en saanut täältä töitä oli se kuin viimeinen merkki siitä, että on aika lähteä kohti uusia tuulia.
Mietinnässä on vielä, että milloin meidän olisi taloudellisesti fiksuinta muuttaa, kun tosiaan nyt on rahat niin tiukassa ainakin vielä hetken aikaa. Kevään aikana kuitenkin. Koko ajan aktiivisesti seuraillaan vuokrailmoituksia ja etsitään kivaa uutta kotia.
Tuntuu hassulta, kun tänä talvena ei ole juurikaan lunta ole ollut ollenkaan. Mä en ole yhtään talvi-ihminen ja kovasti odotan jo kunnon kevättä! Ensi viikon jälkeen alkaa jo maaliskuu ja se tekee mut just nyt niin iloiseksi.
Eilen illalla, kun olin saanut Andreaksen unille lähdin ensimmäistä kertaa autolla yksin käymään kaupassa. Voi mitä luksusta oli olla ihan yksin tekemässä viikon ruokaostoksia. Yksin autolla ajaminen oli tosi jännittävää, mutta eihän täällä pikkukylällä juurikaan kukaan liiku enää iltakahdeksan jälkeen.
Alille oli kertynyt talvilomaa yhteensä kolmen viikon edestä, mutta koska meillä ei ole varaa matkustaa minnekään nyt niin päätettiin, että hän pitää vapaat ripotellen niin, että hän on vapaalla joka maanantai ja perjantai niin kauan, kuin lomapäiviä riittää. Tuntuu ihanalta, kun toisella on vaan kolmena päivänä viikossa töitä ja pitkät viikonloput.
Huomenna lupauduin katsomaan mun siskon lasten perään sillä aikaa, kun siskolla on omia menoja ja perjantaina mun olis tarkoitus mennä syömään lapsuuden kavereiden kanssa pitkästä aikaa.
Kivaa keskiviikkoa! ♥